KATSAUS TANSKAN POLITIIKKAAN
Teksti: Tapio Heinimaa (Helsinki 19.6.2000)
Kirjoittaja työskentelee tietopalvelusihteerinä Suomen eduskunnassa. Hän on tutustunut NORDINFOn stipendiaattina Folketingetin kirjasto- ja tietopalveluun 1997.

Tanskan poliittisen elämän kuuma keskus on Christiansborgin linna keskellä Kööpenhaminaa. Siellä kokoontuu parlamentti Folketinget, jota Suomessa kutsutaan nimellä kansankäräjät. (Norjan kansanedustuslaitos on nimeltään Stortinget eli suurkäräjät, kun taas Ruotsissa lainsäätäjät kokoontuvat valtiopäiville = Riksdagen.) Folketingetissä on 179 kansanedustajaa, joista kaksi edustaa Grönlantia ja kaksi Färsaaria. Nykyiset edustajat on valittu 11.3.1998 pidetyissä vaaleissa.

Tanskan ensimmäinen demokraattinen perustuslaki, joka lopetti kuninkaan yksinvallan, tuli voimaan v. 1849. Sen myötä Tanska sai ensimmäisen demokraattisen kansanedustuslaitoksensa, joka kaksikamarisena muodostui Folketingetista ja Landstingetista. Tämä viime vuonna 150 vuotta täyttänyt laki on pääosin edelleen voimassa. Sen viimeisin versio on vuodelta 1953. Perustuslaki ei ole pelkästään säädöskokoelma vaan myös merkittävä kansallinen symboli samalla tavalla kuin valtakunnan lippu, kuningashuone ja puolustusvoimat, jotka yhdessä ylläpitävät kansakunnan yhteenkuuluvuutta ja jatkuvuutta. 1800-luvun liberalismin hengessä kirjoitetun lain peruslähtökohtana on, että kaikki kansalaiset syntyvät tasavertaisina, ja siksi heillä on myös oltava tasavertaiset poliittiset oikeudet. Vaikka monarkia säilyikin Tanskan valtiomuotona, on kuningashuoneen valta supistunut muiden läntisten monarkioiden tavoin muodolliseksi ja edustukselliseksi.

Tanska on monessa suhteessa tyypillinen pohjoismainen demokratia. Sen puoluejärjestelmällä on kuitenkin omat erityispiirteensä, joista eräät juontavat juurensa yli sadan vuoden päähän 1870-luvulle.

Tällöin sai alkunsa maan vanhin puolue, liberaali Venstre, joka nimestään huolimatta sijoittuu poliittisella kartalla oikealle. Puolueen syntyaikoihin ei työväenliikkeellä eikä siten myöskään poliittisella vasemmistolla vielä ollut edustusta parlamentissa. Venstren oikealle puolelle sijoittui nykyisen Konservatiivisen kansanpuolueen edeltäjä Højre. Venstre ajoi voimakkaasti maareformia, ja sen kannatus on vielä nykyäänkin suurinta Tanskan maaseudulla. Puolueen talouspolitiikka on voimakkaasti uusliberalistista. Valinnanvapauden nimissä se kannattaa talouden mahdollisimman pitkälle vietyä yksityistämistä. Venstre sai v. 1998 toimitetuissa vaaleissa 43 edustajaa Folketingetiin, ja on siten suurin oppositioryhmä. Puolueen johdossa on kansanedustaja Anders Fogh Rasmussen.

Konservatiivinen kansanpuolue (Det Konservative Folkeparti) vastaa aatteelliselta suuntaukseltaan Suomen Kansallista kokoomusta. Puolue saa kannatuksensa lähinnä hyvinkoulutetulta kaupunkilaiselta keskiluokalta. Se oli valtansa huipulla koko 1980-luvun moninkertaisen pääministerin Poul Schlüterin johdolla. Viime vaaleissa konservatiivien kannatus romahti, ja puolue sai vain 16 edustajaa parlamenttiin. Kroonisesta johtajakriisistä kärsinyttä puoluetta luotsaa nykyisin Poul Andreassen.

Sosiaalidemokraatit (Socialdemokratiet) on Tanskan suurin puolue, ja kuten maltillinen vasemmisto muuallakin Pohjolassa, se on ollut maansa poliittisen elämän keskeinen vaikuttaja koko viime vuosisadan ajan. Ensimmäiset sosiaalidemokraatit valittiin Folketingetiin v. 1884, ja ensimmäisen sosialistihallituksen muodosti Th. Stauning v. 1924. Sosiaalidemokraatit pitävät suurelta osin omana ansionaan ns. pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan syntyä, mikä laajan sosiaalisen ja sivistyksellisen tasa-arvo-ohjelman toteutumisena on merkinnyt luokkaerojen hälvenemistä. Nykypolitiikassaan puolue on keskittynyt työttömyyden ehkäisemiseen korostamalla koulutuksen merkitystä. Vuoden 1998 vaaleissa sosiaalidemokraatit saivat Folketingetiin 64 edustajaa. Puoluetta johtaa Poul Nyrup Rasmussen, joka toimii nykyisen hallituksen pääministerinä.

Vuonna 1905 Venstrestä erosi joukko kansanedustajia omaksi ryhmäkseen. Näin syntyi Det Radikale Venstre -puolue, joka poliittisella kartalla sijoittuu Venstren vasemmalle ja sosiaalidemokraattien oikealle puolelle. Jälkimmäisten kanssa radikaalit ovat usein jakaneet hallitusvastuun. Myös nykyisessä hallituksessa heillä on kolme ministeriä. Viime vaaleissa Radikale Venstre sai seitsemän edustajanpaikkaa. Puolueen puheenjohtajana on talousministeri Marianne Jelved.

Myös toinen keskustaan sijoittuva pienpuolue Keskustademokraatit (Centrum-Demokraterne) on syntynyt suuremmasta puolueesta. V. 1973 joukko sosiaalidemokraatteja erosi puolueestaan, jonka politiikan he kokivat liian vasemmistolaiseksi. Puolue on osallistunut sekä oikeisto- että vasemmistovetoisiin hallituksiin. Keskustademokraateilla on Folketingetissa kahdeksan edustajaa. Puolueen puheenjohtajana toimii Mimi Jakobsen.

Sosialistinen kansanpuolue (Socialistisk Folkeparti) syntyi niin ikään puoluehajaannuksesta. V. 1959 Tanskan kommunistisesta puolueesta erosi Neuvostoliittoon ja reaalisosialismiin kriittisesti suhtautunut ryhmittymä, joka korosti kansallista tanskalaista tietä sosialistiseen yhteiskuntaan. Puolueella on vuodesta 1960 ollut edustajia Folketingetissa, ja se on usein oppositiosta käsin tukenut sosiaalidemokraattisia vähemmistöhallituksia. Puolue hakeutuu kontaktiin erilaisten ruohonjuuritason kansalaisliikkeiden kanssa. Vasemmistososialisteilla on 13 kansanedustajaa, ja puoluetta johtaa Holger K. Nielsen.

Sosialistisen kansanpuolueen vasemmalle puolelle sijoittuu ryhmittymä, joka osallistuu vaaleihin nimellä Enhedslisten - De Rød-Grønne ("punavihreä yhtenäisyyslista"). Puolue syntyi v. 1989 kolmen pienen vasemmistopuolueen yhteiseksi vaaliorganisaatioksi mutta on sittemmin kehittynyt itsenäiseksi poliittiseksi puolueeksi perus- ja piiritason järjestöineen. Puolue pitää päämääränään sosialistista yhteiskuntaa, joka rakentuu mahdollisimman pitkälle viedylle kansalaisten aktiiviselle poliittiselle osallistumiselle. Punavihreät korostavat muita puolueita voimakkaammin ympäristökysymyksiä. Puolueella on viisi kansanedustajaa ja sitä johtaa seitsemän hengen kollektiivinen puheenjohtajisto.

Tanskan kansanpuolue (Dansk Folkeparti) edustaa nykyeurooppalaiselle poliittiselle elämälle tyypillistä äärikansallista liikettä, joka saa käyttövoimansa rasististen ja muukalaisvihamielisten asenteiden voimistumisesta. Tämäkin puolue on syntynyt hajaannuksesta, kun neljä Edistyspuolueen (Fremskridtspartiet) kansanedustajaa v. 1995 päättivät perustaa oman puolueen. Viime vaaleissa puolue sai 13 paikkaa. Muut puolueet eivät halua harjoittaa yhteistyötä sen kanssa, vaikka ne ovatkin joutuneet omaksumaan tiukempia pakolais-poliittisia linjoja estääkseen Tanskan kansanpuolueen kannatuksen kasvamisen. Puoluetta johtaa Pia Kjærsgaard.

Mogens Glistrupin v. 1972 perustama Edistyspuolue syntyi verojen lisäämistä vastustavana populistisena liikkeenä, ja onnistui ensimmäisissä vaaleissaan v. 1973 saamaan 28 edustajanpaikkaa. Sittemmin puolue on kokenut hajaannuksen, ja sen listoilta viime vaaleissa valitut neljä edustajaa muodostavat Folketingetissa Frihed 2000 -nimisen ryhmän.

V. 1970 perustettu Kristillinen kansanpuolue (Kristeligt Folkeparti) edustaa nimensä mukaisesti kristillistä arvomaailmaa. Se syntyi vastustamaan vapaamielistä porno- ja arborttilainsäädäntöä. Puolue on kuitenkin kelvannut sekä oikeiston että vasemmiston hallituskumppaniksi. Kristillisillä on neljä kansanedustajaa, ja puolueen puheenjohtaja on Jann Sjursen.

Edustukselliseen demokratiaan nojaavan järjestelmän rinnalla Tanskassa on erityinen kansanäänestys (folkeafstemning) -menettely, josta on säädetty perustuslaissa. Kansanäänestykset voivat olla joko neuvoa-antavia tai sitovia. Päätöksentekoa sitova kansanäänestys on järjestettävä perustuslain mukaan seuraavissa tapauksissa: 

  • jos vähintään kolmasosa Folketingetin jäsenistä vaatii hyväksytyn lain alistamista kansanäänestykseen;
  • Tanskan suvereniteetin rajoittamista merkitsevät lait;
  • tietyt kansainväliset sopimukset;
  • perustuslain muutokset;
  • vaalikelpoisuusikärajan muuttaminen.

Näistä merkittävin asia on suvereniteetin rajoittamista merkitsevät lait, jotka käytännössä tarkoittavat Euroopan Unionin jäsenyyden velvoittamia muutoksia ja lisäyksiä kansalliseen lainsäädäntöön. Tähän mennessä kansanäänestyksiä on järjestetty 12 kertaa. Seuraavan kerran tanskalaiset pääsevät sanomaan painavan sanansa Euroopan yhteisvaluuttaan euroon siirtymisestä. Kansanäänestys on 28.9. ja siitä arvioidaan tulevan äärimmäisen tiukka. Poliittisten puolueiden kesken vallitsee laaja konsensus euron puolesta, mutta ymmärrettävistä syistä tanskalaisten on vaikea luopua omasta rakkaasta kruunustaan.